Mirri Manteli

Kissanpentu Vilma uusin perheenjäsenemme.
Tyttäremme kissan Hellun pentu kotiutui isännälle syntymäpäivälahjaksi.
Kissat olleet siis  kovin ajankohtainen  aihe perhepäivähoitolasten kanssa.
Tänään luimme ihanan kirja- aarteen Mirri Manteli vuodelta 1979.
 Kirjoittanut ja kuvittanut Maijaliisa Kauppinen.
Kaunis kuvitus ja mukava tarina.
Pienten kanssa  meille aikuisille niin mitättömän ja vähäpätöisenkin tuntuiset asiat ovat kuitenkin aina suuria ja ihmeellisiä. Kaiken tekniikan keskellä kirjojen merkitys pienten lasten kanssa oikein korostuu. Arjen läheisyyttä, joka kasvatta lapsia niin monella tapaa.
Rakastan kirjoja.

Itsetehdyssä on sydän mukana

Alkutalvesta hoitolapseni ilmoitti, että hän ei tykkää leikkiä nukeilla.
No, minäpä tuumasta toimeen...
eiköhän sellainen nukke löydy mikä innostaa leikkimään.

Kangasta ja vanua esille.Aloitettiin pitkistä raajoista.
Niiden täyttäminen olikin suurin haaste, jotta ne sai tarpeeksi tiiviiksi.
Kauhalla työntämällä vanua kangasputkiin niin saatiin hienot kädet ja jalat.
Vartalo ja pää syntyikin sitten jo hetkessä.
Seuraava haaste oli löytää kaksi samanlaista silmiksi sopivaa nappia
Tuijalan järjettömästä varastosta...Tuija rakastaa nappeja enemmän kuin timantteja.
Napanappi oli jo helpompi.
Ja sitten hiukset oli tarkoitus tehdä langasta, mutta
Tuijalan varastosta löytyi jonkun vanhat hiustenpidennykset
ja niistä tuli aivan mahtavat hiukset.

Nukkeprojektia hidasti myös välissä ollut pipariprojekti
ja kuvassa hoitolapseni tekemä piparitalo.

Siihen malliin nukkea pidettiin kainalossa, että eiköhän se
pääse mukaan leikkeihinkin.
Ja projekti jatkuu tulevilla viikoilla vaatteiden valmistamisella.

Itsetehty on aina arvokkaampi ja rakkaampi kuin kaupasta hankitty.
Itsetehdyssä on sydän mukana.

Kakkuja tältä vuosisadalta

Tilatun 3-vuotiskakun lisäksi tein kotiväelle oheisen sydänkakun,
kun sanovat minun aina muille vaan tekevän...
Jokun kurkatessa  jääkääppiin ja nähdessään siellä jotain herkkuja...tulee kusymys:
"Onko tää syötäväksi ?"


Kakkupohjia tein kaksi suorakaiteenmallisen sekä
ison pyöreän halkaisijaltaan 30cm
seuraavalla ohjeella:
6 munaa
3dl sokeria
1,25dl  kiehuvaa vettä
4 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
Paista 175 asteisessa uunissa keskitasolla
45-60 min uunivuoasta riippuen

Leivontablogeja selailleena intouduin tekemään kaksi erilaista
moussea täytteeksi...nykyään hillot on kuulemma tylsiä
ja niinpä minäkin intouduin siirtymään kakkujen teossa tälle aikakaudelle.

Vadelmamousse                                       Valkosuklaamousse
2,5 dl vispikermaa                                     2,5dl vispikermaa
2 dl ranskankermaa                                   3 munaa
200g maustamatonta tuorejuustoa              3/4 dl
2,5 dl sokeria                                            6 liivatetta
2 tl vanilja sokeria                                      200g valkosuklaata
600g Pirkan vadelmia ( 3x 200g pss)          tilkka kiehuvaa vettä
8 liivatelehteä
tilkka kiehuvaa vettä

Laita 14 liivatetta likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa 5 dl vispikermaa kerralla. Samalla  kumpaankin ohjeeseen.
Vatkaa ranskankerma, tuorejuusto, sokerit keskenään ja lisää
siihen varovasti puolet äsken tekemästäsi kermavaahdosta.
Lisää vadelmat. Pirkan vadelmat laitoin sellaisenaan.
Omat marjat pitäisi varmaan valuttaa tai paseerata,
koska nestettä tulee enemmän.
Sekoita 8 liivatetta pieneen vesitilkkaan ja
sekoita valmistamaasi seokseen.
Laita kulho odottamaan jääkaappiin.

Laita suklaa sulamaan vesihauteeseen ja sillä välin
vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja sekoita siihen jäljellä oleva
kermavaahto.
Sekoita sekaan sulanut valkosuklaa ja pieneen vesitilkkaan
liottamasi 6 liivatetta.
Laita kulho odottamaan jääkaappiin.

Tämä määrä niin reilu, että syntyi kuvissa olevat kaksi kakkua.
Leikkaa kakkupohjat kolmeen osaan ja aloita pinoamaan leivinpaperilla
vuorattuun kakkuvuokaan väärinpäin.
Kakku voidaan kostuttaa Jaffalla, Srite`lla, vaniljamaidolla tms.
Itse laitoin alimmaiseen väliin vadelmamoussen ja päällimmäiseen väliin
valkosuklaamousse. Ajateltuna kakku oikeinpäin ;)
Anna jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Koristeluun käytetty litra kermaa.
3-vuotiskakussa marsipaanikuorrute syötävällä  kakkukuvalla
ja sydänkakussa vaahtokarkkimassa marsipaanisydämillä.

Vadelmien voimakkaan maun vuoksi kokeilen seuraavalla kerralla
vadelman kaveriksi ihan suklaamoussea.
Kuulostaisi kutkuttavalta vaihtoehdolta, sillä
suklaatahan ei ikinä missään ole liikaa.
Valkosuklaan voisi laittaa yksinään tai sitten mustikkamoussen kanssa
minkä pitäisi olla herkullinen yhdistelmä.

Herkullinen kahvihetki vietettiin hyvien ystävien seurassa.
Sunnuntai-iltapäivän parhautta.

Sisustusikkunoita Tuijalasta

Sisustusikkuna hysteria valtasi Tuijalan marraskuun lopussa.
Kuvissa vain muutama valmistuneista töistä.
Sisustusikkunat pääosin uniikkeja ikkunoiden saatavuuden mukaan.
Ikkunoita roudattu, rikottu, korjattu, pesty, raaputettu jne...
ja jokaisen ikkunan valmistuttua ja siirryttyä ystävien tai asiakkaiden
seinille, valtaa mielen uusi innostus uusista ikkunoista.
Kierrätystä parhaimmillaan ja uusi elämä vanhalle ikkunalle.
PS: Ostan ikkunoita eli saa tarjota tänne Urjalan Tuijalaan.

Syksyä Tuijalassa

Olen nyt sen jalkasessioni jälkeen ollut pari viikkoa töissä.
Ja nauttinut joka päivästä.
Kyllä voi olla ihmisellä mukava työ.
Olen saanut vielä ryhmääni innokkaan askartelijan kuten itsekin olen.
Päiväuniaikaan hänen kanssaan syntyy työ poikinensa.
Tänään tehtiin Halloween tauluja useampikin.
Tämä lepakko oli mielestäni hauska.
Värityskuvalepakko väritetty, leikattu ja lopuksi liimattiin värikkäitä
paperisia syksyn lehtiä ympärille. Työn koko A4.
Ajatuksenani tällä sivustolla olisikin jakaa erilaisia
ideoita ja puuhia mitä Tuijalassa teemme.
Samalla opettelimme värejä erivärisistä papereista
leikkaamieni vaahteran lehtien avulla.
Ulkoiluun sää oli myös mitä ihanin, palasimme posket punaisina
kuin syksyn omenat.

Lippahiivelissä

On se sitten kumma, ettei täällä Tuijalassa mene päivääkään, etteikö sattuisi ja tapahtuisi.
Kuvassa olevat koiramme Lippe ja Pepsi päättivät toissapäiväna lähteä Lippahiiveliin.
Koirista nuorin, mutta viisain siis Turbo katseli vain sinnepäin minne muut oli lähteneet
kuin asiasta kertoakseen.
Etsittiin, murehdittiin, haettiin, soiteltiin, jaettiin Facebookissa katoamis-ilmoitus, mutta kehveleitä ei kuulunut...saatika näkynyt.
Sitten mun oli jo ryhmänjohtajan ominaisuudessa lähdettävä Oriflame kokoukseen Forssaan. Juuri ennen kokousta sain soiton, että kannattaisi kysyä yhdeltä alueen ihmisistä, kun hänelle tapana ihmisillä soitella tälläisissa tilanteissa.
Jokke soitti ja tosiaankin naapuri harjun toiselta puolen oli ottanut koirat talteen.
Oli ottanut kuvankin heistä ja kierrellyt kuvan kanssa lähistön taloja, mutta
kun uusia Kolunkulmalaisia ollaan niin ei ollut tullut mieleen meillä koiria olevan.
Klo.16 paikallinen löytökoirista huolehtija oli tullut koirat hakemaan.
Me ajettiin juuri vähän aikaisemmin talon ohi...
Minä sitten noudin koirat Forssasta tullessani.
Paikka oli kuin kunnon koirarankkuriohjelmasta.
Koirat oli ihan kauhuissaan.
Raukat olisivat joutuneet nukkumaan yön ulkona häkissä.
Toivottavasti muistavat ensi kerralla....
vaikka eipä niitä kiimasia narttuja kai mikään pitele....

Hyvä ruoka, parempi mieli

Tein perjantaina elämäni ensimmäisen kerran ruokaa Knorrin Lasagnette pusseista. 
Kaikenkukkuraksi jättikokoisen kolminkertaisen annoksen,
jotta riittäisi koko porukalle.
Laiskuuttani ja kokeilumielessä päädyin niitä kokeilemaan.
Sattuivat olemaan vielä tarjouksessa uudessa Loimaan Citymarketissa
kolme pakettia 5,50€
Ajatus vain nesteen ja jauhelihan lisäämisestä houkutti helppoudellaan.
Totesin, että kyllä olisi pitänyt tehdä vaan pitkän kaavan mukaan itse,
jauhelihakastike ja juustokastike jne...
Ruokaa ei syönyt kukaan... kelpasi sentään  koirille.
Omatekoisesta ei olisi jäljellä kuin rippeet.
Toimii ehkä jos ei tiedä paremmasta.
Kaikesta tästä viisastuneena ja valaistuneena tehtiin
sitten Olgan ja Hansun kanssa  sunnuntaina oikein
perinteinen makkarakastike, uusia perunoita,
kukkakaali-porkkanagratiinia ja fetasalaattia sekä
jälkiruoaksi omenapaistosta ja jäätelöä.
Kaikki söivät ja kiittelivät hyvästä ruoasta.
Mitä tästä opimme ????