Itsetehdyssä on sydän mukana

Alkutalvesta hoitolapseni ilmoitti, että hän ei tykkää leikkiä nukeilla.
No, minäpä tuumasta toimeen...
eiköhän sellainen nukke löydy mikä innostaa leikkimään.

Kangasta ja vanua esille.Aloitettiin pitkistä raajoista.
Niiden täyttäminen olikin suurin haaste, jotta ne sai tarpeeksi tiiviiksi.
Kauhalla työntämällä vanua kangasputkiin niin saatiin hienot kädet ja jalat.
Vartalo ja pää syntyikin sitten jo hetkessä.
Seuraava haaste oli löytää kaksi samanlaista silmiksi sopivaa nappia
Tuijalan järjettömästä varastosta...Tuija rakastaa nappeja enemmän kuin timantteja.
Napanappi oli jo helpompi.
Ja sitten hiukset oli tarkoitus tehdä langasta, mutta
Tuijalan varastosta löytyi jonkun vanhat hiustenpidennykset
ja niistä tuli aivan mahtavat hiukset.

Nukkeprojektia hidasti myös välissä ollut pipariprojekti
ja kuvassa hoitolapseni tekemä piparitalo.

Siihen malliin nukkea pidettiin kainalossa, että eiköhän se
pääse mukaan leikkeihinkin.
Ja projekti jatkuu tulevilla viikoilla vaatteiden valmistamisella.

Itsetehty on aina arvokkaampi ja rakkaampi kuin kaupasta hankitty.
Itsetehdyssä on sydän mukana.